Historia

Tiikereiden historia
kirjoittanut Esko Salo

Tiikereiden alkuvuodet ja tie mestaruussarjaan

Maaliskuun 18. päivä tuli kuluneeksi 40 vuotta Tiikereiden perustamiskokouksesta Kokkolan asekoululla. Kokouksessa oli paikalla 38 henkilöä, joista 32 liittyi perustettavan seuran jäseniksi. Lentopalloseuran perustamista olivat puuhaamassa ainakin Voitto Lehto, Vilho Poranen ja Erkki Närä sekä Kokkolan Jymyä lentopallon kakkossarjassa edustaneet pelaajat.

Kokouksessa valittiin yksimielisesti seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Voitto Lehto ja johtokuntaan Erkki Närä, Vilho Poranen, Mikko Kalajo, Eero Luostari, Topi Jaakonaho, Aimo Vallila, Jussi Laakkonen ja Teuvo Tiainen. Johtokunta valtuutettiin hoitamaan seuran rekisteröinti ja perustamiskirjan allekirjoittavat kokouksen valtuuttamina Voitto Lehto, Erkki Närä ja Mikko Kalajo.

Kuusi perättäistä voittoa aluksi


Pekka Toppari iskee Tapio Salmelan passista Porin Pyrintöä vastaan. Taustalla Timo Nygård.

Ensimmäiseen sarjakauteen 1974-1975 valmistauduttiin huolella. Joukkueeseen hankittiin vahvistuksia, joista tärkeimmät olivat 20-vuotias Pekka Toppari Kauhavalta ja Kauko Alajoki Lahden Kimmosta. Lisäksi joukkueeseen liittyi lukuisia keskipohjalaisia pelaajia. Joukkueen valmentajaksi ryhtyi Jussi Laakkonen ja huoltajaksi Vilho Poranen. Villestä tulikin joukkueen huoltaja ja isähahmo lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Tiikerit olivat saaneet Jymyn sarjapaikan lentopallon kakkossarjassa.

Joukkueen tavoitteeksi asetettiin pääsy seuraavaksi kaudeksi perustettavaan valtakunnalliseen ykkössarjaan, johon selviäisivät neljän ykkössarjalohkon kaksi parasta joukkuetta. Lisäksi lohkon voittajalla olisi mahdollisuus karsia paikasta mestaruussarjassa. Tiikereiden joukkueessa pelasivat Kauko Alajoki, Pekka Toppari, Tapio Salmela, Juhani Honkala, Tapani Honkala, Reijo Vähärautio, Jaakko Ojatalo, Esa Siermala, Tapani Torppa ja Seppo Salmela.

Tiikereiden ensimmäinen sarjakausi lentopallon kakkossarjassa alkoikin hyvin. Joukkue menetti vain yhden erän kuudessa ensimmäisessä sarjaottelussaan. Seitsemännessä ottelussa tuli sitten niukka tappio Oulun Kiskolle 3-2 Oulussa. Toinen tappio tuli ensimmäisen kierroksen vierasottelussa Oulunsuun Heittoa vastaan 3-1.

Tiikerit voitti kakkossarjan pohjoislohkon, mutta joutui uusintaotteluun mestaruussarjakarsintoihin pääsystä Oulunsuun Heittoa vastaan, koska joukkueet olivat tasapisteissä. Kamppailu päättyi Heiton voittoon 3-2 (15-7,17-15.9-15,12-15,15-9). Ottelu oli erittäin kuuma ja tuomarin koskemattomuuden kerrotaan olleen vaarassa.

Tiikerit jätti myös tuomaritoiminnasta vastalauseen, jolla toki ei ollut läpimenon mahdollisuutta. Heitto eteni mestaruussarjakarsintaan, mutta ei kylläkään noussut. Tiikerit olivat siis jopa hyvin lähellä mestaruussarjakarsintaa jo ensimmäisenä vuotenaan. Tiikerit ja Heitto nousivat molemmat seuraavalle kaudelle perustettuun ykkössarjaan. Siihen pääsivät kakkossarjan neljän lohkon kaksi parasta ja lisäksi mestaruussarja supistettiin 8 joukkueen sarjaksi, joten sieltä tuli sitten kaksi lisää uuteen kymmenen joukkueen valtakunnalliseen ykkössarjaan.

Sarjakaudet 1975-1978


Matti Haapakoski iskee korkealta ja Retu Vähärautio ja Jaakko Ojatalo varmistavat.

Sarjakausi 1975-1976

Tiikereiden ensimmäisessä vuosikokouksessa tämän jutun kirjoittaja valittiin Tiikereiden puheenjohtajaksi enkä todellakaan uskonut, että tuo pesti kestäisi 17 vuotta. Ensimmäiselle kaudelleen lentopallon uuteen valtakunnalliseen ykkössarjaan Tiikerit lähti innolla.

Pekka Toppari otti pelaajavalmentajan roolin, otteluvalmentajana ja huoltajana jatkoi Vilho Poranen. Tiikerit eivät olleet saaneet uusia vahvistuksia, vaan joukkue oli tiivistynyt 8 pelaajan ryhmäksi, kun Esa Siermala ja Seppo Salmela siirtyivät Kalajoelle.

Tiikereiden ensimmäinen sarjakausi ykkössarjassa sujui ailahtelevasti. Sarja alkoi vierasvoitolla Oulunsuun Heitosta. Seuraavaksi kohdattiin kotona mestaruussarjasta pudonnut Rantaperkiön Isku jolle kärsittiin kaikkien aikojen ensimmäinen kotitappio sarjaottelussa. Sitten Tiikereiden otteet paranivat ja seitsemän ottelun mittaisen voittoputken myötä joukkue nousi ykkössarjan kärkipaikalle. Seuraavaksi olivat vastassa Rantaperkiö, Pori ja Raision Loimu. Näiden kolmen perättäisen tappion myötä mahdollisuudet nousuun menivät ja lopputuloksena 3. sija.

Sarjakausi 1976-1977

Seuraavaan sarjakauteen Tiikerit lähti hyvin valmistautuneena. Joukkueeseen oli hankittu vahvistukseksi Oulunsuun Heitossa Tiikereitä kiusannut Matti Haapakoski. Joukkueen tavoitteeksi asetettiin nousu mestaruussarjaan. Joukkue pelasi ennen sarjakauden alkua runsaasti kovia harjoitusotteluita, joissa saatiin voitto muun muassa mestaruussarjajoukkue SaLe:sta.

Sarjan alku oli kuitenkin Tiikereille vaikea. Heti alkuun tuli yllättävä kotitappio sarjanousija Oulun Kiskolle ja heti perään tappio Raisiossa. Sitten oli jälleen vuorossa seitsemän ottelun voittoputki, jonka avulla Tiikerit tavoitti kärjen, mutta jälleen tuli tappio Kiskolle Oulussa. Vaikka seuraavaksi voitettiinkin sarjajohtaja Raisio, karkasi karsintapaikkakin Tiikereiden käsistä kotitappiolla Elitelle ja yllätystappiolla Virtain Veikoille vieraissa. Näin oli nytkin tuloksena 3. sija. Kokonaisuudessaan voidaan todeta kauden olleen lievä pettymys.


Vilho Poranen Tiikereiden isähahmona hoiti huoltohommat.

Sarjakauteen valmistauduttiin pelaamalla vähemmän mutta kovempia harjoitusotteluita.. Näin pyrittiin saamaan joukkue hiottua nousukuntoon. Vahvistuksia joukkueessa olivat nuori lupaus Kari Körkkö Ranuan Peurasta ja Markku Kemiläinen Oulusta.

Sarjakaudesta muodostuikin huippujännittävä ja voidaan sanoa, että se aloitti ensimmäisen todellisen lentopallobuumin Kokkolassa. Tiikerit aloitti sarjan ottamalla kotivoiton kovaksi tiedetystä Porin Pyrinnöstä, mutta sitten tuli kaksoisottelumatkalla tappiot sekä Hyvinkään Pontevalle että Kouvolan Lentopallolle.

Tappioiden jälkeen Tiikereiden peli onneksi koheni ja joukkue otti 8 perättäistä voittoa. Erityisen tärkeitä olivat kotiottelut Rantaperkiön Iskua ja Salon Viestiä vastaan, jotka molemmat päättyivät Tiikereiden 3-2-voittoon. Näin Tiikerit oli saavuttanut kärjen kun Rantaperkiön Isku, Porin Pyrintö ja Tiikerit olivat tasapisteissä. Sitten Tiikerit hävisi vierasottelunsa Porissa ja kun vielä kaksi viikkoa myöhemmin tuli yllätystappio Jyväskylässä Pesä-Veikoille, kehkeytyi noususta kova kamppailu.

Ratkaisevat kamppailut käytiin Tampereella ja Salossa. Tampereella Tiikerit haki huikean 2-3-voiton. Hävittyään kolmannen erän peräti 15-5, otti Tiikerit neljännessä ja viidennessä erässä voiton kummassakin 13-15. Mainittakoon, että tuo viides erä kesti peräti 43 minuuttia.

Salossa elettiin todella vaikeita hetkiä kun Salon Viestillä oli ottelupallo neljännessä erässä tilanteessa 14-11. Tiikereiden vastaanotto nousi verkkoon, Jaakko Ojatalo ryntäsi palloa pelastamaan, mutta Viestin Seppo ”Puukko” Virtanen löi pallon päällään verkosta Tiikereiden kenttään. Salolaiset kaikki luulivat ottelun päättyneen, mutta ottelun päätuomari Torsti Seppälä totesi Virtasen aktiivisesti lyöneen päällään palloa, joten kyseessä oli verkkovirhe.

Tiikerit taistelivat tuon erän kotiin ja vielä huipputasaisen ja jännittävän viidennenkin erän numeroin 13-15. Nämä kaksi vierasottelua olivat todellisia taisteluita Tiikereiltä. Tiikerit otti vielä selvät 3-0 voitot Elitestä ja Kiskosta.

Uusintaan mestaruussarjapaikasta...

Tiikerit voitti ykkössarjan, mutta kun Porin Pyrintö voitti myös kaikki loput ottelunsa ja päätyi tasapisteisiin, pelattiin suorasta nousupaikasta joukkueiden kesken jännittävät uusintaottelut. Ensin pelattiin Kokkolassa ja sitten Porissa. Tuossa Kokkolan ottelussa 16.4.1978 tehtiin Kokkolan Urheilutalon epävirallinen katsojaennätys, vähintään 1500 henkeä oli ahtautunut katsomaan kamppailua.

Yleisömäärää arvioitaessa on huomattava, ettei nykyisen kaltaisia vapaa-alueita ollut.

Tiikerit vei voiton numeroin 3-1 (15-11,15-11,13-15,15-12)

Toinen ottelu pelattiin sitten. 23.04.1978 ja niinhän siinä kävi kuin kävikin, että Pori voitti sen numeroin 3-1(15-9,5-15,15-6, 15-11).

...ja arvalla mestaruussarjaan

Nyt olivat erien lisäksi myös eräpisteet tasan ja niin hassulta kuin se kuulostaakin, tuossa tilanteessa suoritettiin arvonta. Päätuomari Matti Silekoski nosti hatusta Tiikerien nimen ja Poriin matkustaneet yli sata fania saattoivat aloittaa voiton tanssin. Kokkolan Tiikerit oli noussut maamme korkeimmalle sarjatasolle mestaruussarjaan, vain neljä vuotta perustamisensa jälkeen.

Tiikereiden mestaruussarjaan nousseessa joukkueessa pelasivat Matti Haapakoski, Juhani Honkala,Tapani Honkala, Markku Kemiläinen, Kari Körkkö, Timo Nygård, Jaakko Ojatalo, Tapio Salmela, Pekka Toppari ja Reijo Vähärautio. Pelaajavalmentajana Pekka Toppari ja joukkueen huoltajana aloitti Tapio Salmela, mutta Tapion siirryttyä kentälle huoltovastuun otti jälleen Vilho Poranen.

Mestaruussarjavuodet 1978-1982


Retu nostaa ja Pekka on lähdössä iskuun, taustalla Matti Haapakoski ja Kari Körkkö.

Sarjakausi 1978-1979

Valmistautuminen ensimmäiseen sarjakauteen mestaruussarjassa tehtiin huolella. Joukkue harjoitteli valmentajansa Jussi Laakkosen johdolla kesäkuun alusta lähtien kaksi kertaa päivässä ja 10 harjoitusta viikossa. Tiikerit asetti tavoitteekseen sarjapaikan suoran säilyttämisen 8 joukkueen sarjassa, josta viimeinen joukkue putoaisi ja seitsemänneksi sijoittunut karsisi sarjapaikastaan.

Urheilutalon kotiluolaan luotettiin

Tiikerit oli edellisellä kaudella ollut kotisalissaan lyömätön. Joukkueen vahvistukseksi oli hankittu Oulun Kiskosta Eero Alatalo. Joukkueen pieni koko hieman huolestutti, kun aivan sarjakauden kynnyksellä Tiikerit menetti joukkueestaan Markku Kemiläisen. Näin Tiikereiden joukkue muodostui vain kahdeksasta pelaajasta, koska nousujoukkueessa pelannut Jussi Honkala lopetti pelaamisen.

Kahdeksan joukkueen sarjassa pelattiin nelinkertainen sarja. Melkoinen määrä otteluita siis 28, joka on amatöörijoukkueelle iso määrä. Kaikki pelaajathan kävivät tuolloin töissä päivittäin.

Joukkue: Eero Alatalo, Matti Haapakoski, Kari Körkkö, Timo Nygård, Jaakko Ojatalo, Tapio Salmela, Pekka Toppari ja Reijo Vähärautio sekä Heikki Spelman (nostettiin kakkosjoukkueesta). Valmentajana Jussi Laakkonen ja huoltajana Vilho Poranen.

Tiikereiden taival mestaruussarjassa alkoi vaikeasti. Ensimmäinen mestaruussarjaottelu Kokkolassa päättyi kirvelevään tappioon Loimun haettua pisteet viiden erän ottelussa. Seuraavaksi oli vuorossa kaksoisottelumatka Karhulaan ja tuloksena selkeät 3-0 tappiot.

Ensimmäinen voitto mestaruussarjassa saatiin sitten 5.11.1978 kotisalissa Lautta Pojista 3-1 ja heti seuraavassa ottelussa otettiin Hämeenlinnassa voitto Kajastuksesta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oltiin kuitenkin sarjataulukossa toiseksi viimeisenä. Vaikeudet jatkuivat ja pisteet olivat tiukassa. Kotona onnistuttiin voittamaan Veikot 3-1, mutta Lahden Kimmo vei pisteet Kokkolasta jännittävässä ottelussa 2-3.

Voiton Kimmolle ratkaisi todellisen Tiikereiden kaatajan ”Moukari” Leppäsen loistopeli. Joulukuun 16. päivä Tiikerit sitten onnistui maksamaan avausottelun kalavelat Raision Loimulle. Loimu kaatui 3-2 numeroin. Tuon hienon voiton jälkeen oli vuorossa synkeä peräti 11 ottelun mittainen tappioputki, ja Tiikerit valui jumbosijalle. Käänne tapahtui vasta Raisiossa, jossa Tiikerit kukisti Loimun 1-3 numeroin. Seuraavan päivänä hävittiin kuitenkin vieraissa niukasti LaPo:lle.

Tiikerit kaatoi lengendaarisen PNMKY:n

Kotiottelussa Tiikerit pystyi voittamaan sarjaa johtaneen PNMKY:n 3-0 luvuin. Koko Tiikereiden joukkue ylsi parhaaseen suoritukseensa, ja erityisesti Jaakko Ojatalon passipeli oli lehdistön mieleen. Tällä voitolla Tiikerit nousi tasapisteisiin Karhulan Veikkojen kanssa. Porissa tuli sitten jälleen tappio, mutta viimeisessä kotiottelussa kaatui Kajastus numeroin 3-0. Tässä ottelussa Tiikerit esitteli uuden pelaajan Heikki Spelmanin, joka oli nostettu kakkosjoukkueesta. Näin Tiikerit sijoittui loppujen lopuksi tuolle tavoitellulle 6. sijalle ja varmisti sarjapaikkansa ilman karsintaa seuraavalle kaudelle.

Sarjakausi 1979-1980


Vodek ohittaa Salon Viestin torjunnan.

Seuraavalle sarjakaudelle Kokkolan Tiikerit teki melkoisen hankinnan. Tiikereiden riveihin siirtyi Puolan maajoukkuepelaajan. Seuraava lainaus on Wikipediasta:

W?odzimierz ”Vodek” Sadalski (s. 29.8.1949) on puolalainenlentopallovalmentaja ja entinen pelaaja, joka valmensi kaudella 2008 Savonlinnan East Volleyta lentopallon 1-sarjassa. Pelaajaurallaan Sadalski pelasi passarina voittaen olympiakultaa Montrealin olympialaisissa vuonna 1976 ja maailmanmestaruuden 1974 Meksikossa. Häntä pidetään yhtenä Puolan kaikkien aikojen parhaista passareista.

Tiedon 30-vuotiaan maajoukkuepelaajan Sadalskin halukkuudesta tulla Suomeen sain PNMKY:n valmentajalta Reino Kososelta. Tuolloin 30 vuoden ikä oli ehdoton vaatimus Puolan lentopalloliitolta. Puhelimitse otin yhteyden häneen ja puhelimessa päästiin Wodek Sadalskin kanssa sopimukseen.

Valitettavaa oli, että Tiikereiden joukkue samanaikaisesti myös heikkeni. Joukkueesta lähtivät Kari Körkkö ja Eero Alatalo Raisioon ja Matti Haapakoski Oulun Kiskoon. Sadalskin lisäksi joukkueeseen siirtyi PNMKY.stä Hannu Roivainen. Sarjaan lähdettiin suurin toivein, sillä jo harjoitusotteluissa oli nähty, että Sadalski oli todella taitava ja monipuolinen pelaaja.

Sarjajärjestelmää oli muutettu, sillä edellisvuoden nelinkertainen sarja oli osoittautunut todella raskaaksi ja tasoerot joukkueiden välillä aiheuttivat suuren määrän merkityksettömiä otteluita. Niinpä oli päätetty, että kahden kierroksen jälkeen sarja jaettaisiin kahtia. Neljä parasta pelaisivat mitaleista ja loput neljä putoamisesta. Selvää on, että tavoitteeksi asetettiin selviytyminen ylempään jatkosarjaan.

Joukkue: Wlodzimierz Sadalski, Pekka Toppari, Hannu Roivainen, Reijo Vähärautio, Timo Nygård, Jaakko Ojatalo, Tapio Salmela, Heikki Spelman ja Kyrö Kolapakka. Valmentajana: Jussi Laakkonen ja huoltaja Vilho Poranen

Sarja alkoi Tiikereiltä todella huonosti, peräti 6 ensimmäistä ottelua hävittiin. Vasta ensimmäisen kierroksen kotiottelu Lautta Poikia vastaan päättyi Tiikereiden 3-0 voittoon.

Tiikereillä oli epäonnea Pekka Topparin loukkaannuttua Lahden Kimmoa vastaan voitetun ensimmäisen erän jälkeen. Toppari joutui olemaan poissa kentältä aina toisen kierroksen alkuun saakka eikä toipunut täyteen pelikuntoon. Myös Jaakko Ojatalo loukkaantui heti sarjan alussa. Käytännössä mahdollisuudet ylempään jatkosarjaan menivät jo näissä kuudessa ensimmäisessä tappiossa. Toisella kierroksella Tiikerit onnistui hankkimaan kaksi voittoa ja oli sarjan peränpitäjänä yhdessä LaPo;n kanssa. Voidaan perustellusti todeta, että pieni pelaajamäärä koitui Tiikereille kohtalokkaaksi.

Jatkosarjoissa pelattiin neljän joukkueen nelinkertaiset sarjat. Näin siis samat joukkueet kohtasivat sarjakauden aikana peräti kuudesti. Jatkosarja sujui Tiikereiltä hyvin. Joukkue voitti jatkosarjan kahdestatoista ottelustaan 8 ja onnistui jättämään sarjajumbo LaPon kauas taakseen ja lopulta myös Karhulan Veikot jäivät Tiikereiden taakse. Loppusarjassa käytiin useita mielenkiintoisia otteluita.

Viesti-pelissä Tiikerit käänsi toisessa erässä 0-12 tappioaseman 15-13 erävoitoksi. Tiikerit selviytyi hyvin otteluistaan Viestiä vastaan, neljästä kohtaamisesta kolme päättyi Tiikereiden voittoon. Tiikerit ottivat ensimmäisen vierasvoiton Veikoista viimeisessä ratkaisevassa ottelussa. Näin Tiikerit sijoittui nytkin SM-sarjassa kuudenneksi ja vältti sarjakarsinnan, johon joutuivat Veikot ja LaPo, jotka molemmat säilyttivät paikkansa.

Sarjakausi 1980-1981


Tapsa, Pekka ja Vodek.

Tiikereiden kolmannelle mestaruussarjakaudelle oli sarjajärjestelmää jälleen muutettu, ja joukkuemäärä nostettu takaisin kymmeneen. Uusina joukkueina sarjaan nousivat Rantaperkiön Isku ja SiLePa.

Tiikerit lähti sarjaan tavoitteenaan pääsy kuuden parhaan joukkoon ja ylempään loppusarjaan. Tiikereiden pelaajistossa ei ollut tapahtunut suuria muutoksia, vain Heikki Spelman oli muuttanut pois paikkakunnalta. Uusina pelaajina oli joukkueeseen nostettu nuori Petri Mutka ja Jouko Porkola.

Joukkue: Wlodzimierz Sadalski,, Pekka Toppari, Hannu Roivainen, Reijo Vähärautio, Timo Nygård, Jaakko Ojatalo, Tapio Salmela, Petri Mutka ja Jouko Porkola. Valmentajana: Jussi Laakkonen ja huoltajana Vilho Poranen

Tiikerit aloitti sarjan kotivoitolla, mutta sitten seurasi 5 ottelun tappioputki. Sen jälkeen peli jälleen parani ja ennen ratkaisuottelua 18.1.1981 Siilinjärvellä Tiikereillä olisi vielä voitolla ollut mahdollisuus ylempään loppusarjaan, mutta SiLePa vei kuumassa ottelussa voiton. Rajatuomareiden kotiinpäinveto oli melkoinen. Sadalski sanoi, ettei ole uransa aikana nähnyt vastaavaa. Tiikereiden rauhallisena tunnettu valmentaja Jussi Laakkonenkin hankki itselleen varoituksen.

Monia hienoja otteluita alkusarjassakin nähtiin. Vanha kiusaaja Porin Pyrintö pysyttiin lyömään kotikentällään. Ilahduttavinta kaudessa oli 16-vuotiaan Petri Mutkan hienot otteet. Tiikereiden oma kasvatti otti paikkansa joukkueen kuusikossa.

Lyhyessä loppusarjassa Tiikereillä ei ollut vaikeuksia, kaksi niukkaa vierastappiota kärsittiin Kimmolle ja LaPolle. Kotona voitettiin kaikki ja katkeran kalkin alkusarjassa Tiikereille juottanut SiLePa selvästi sekä kotona että vieraissa. Tiikereiden sarjasijoitus oli siis kahdeksas. LaPo ja SiLePa putosivat ykkössarjaan.

Sarjakausi 1981-1982


Petri Mutka iskee.

Neljännelle mestaruussarjakaudelle Tiikerit joutui uuden haasteen eteen, kun seuraa sen perustamisesta lähtien edustanut Tiikeri-ikoni Pekka Toppari teki ammattilaissopimuksen Espanjan pääsarjassa pelanneen Real Madridin kanssa. Menetys oli kova, olihan Pekka juuri vakiinnuttanut paikkansa maajoukkueessa. Uusina vahvistuksia oli Saatu Olli Salmenoja Porin Pyrinnöstä, Martti Virtala Jyväkylästä ja Hannu Kivioja Ylivieskasta.

Joukkue: Wodek Sadalski, Petri Mutka, Hannu Roivainen, Jaakko Ojatalo, Reijo Vähärautio, Timo Nygård, Jouko Porkola, Olli Salmenoja, Martti Virtala, Hannu Kivioja ja Tapio Salmela. Valmentajat Wodek Sadalski ja Tapio Salmela. Huoltajana Raimo Kankainen.

Sarja-avauksessa Tiikereille tuli tappio Lomu-79:lle, mutta sitten voitettiin Rantaperkiön Isku. Erittäin hyvä ja tasainen ottelu pelattiin Kokkolassa Kimmoa vastaan, mutta valitettavasti Kimmo ja Mauri Leppänen nytkin voittivat. Tiikereiden Jouko Porkola pelasi mainion pelin. Pieksämäelle ei myöskään vielä voitu mitään mutta Poliisit kaadettiin kotikentällä 3-2 ja Porista haettiin komea vierasvoitto.

Kun vielä seuraavan päivän voitettiin yli 3 tuntia kestäneessä ottelussa Oulun Kisko 3-1, näytti tilanne jo melko hyvältä. Tuossa Kisko-ottelussa käytiin muuten 58 minuuttia kestänyt kolmas erä, joka päättyi numeroihin 24-22 Tiikereille! Tuo ottelu on yksi Tiikereiden mestaruussarjakauden mielenkiintoisimmista.

Kun alkusarjasta oli pelattu puolet Tiikerit olikin 4. sijalla neljällä voitollaan ja tie oli näin auki ylempään loppusarjaan. Valitettavasti sitten kaksi seuraavaa vierasottelua Seinäjoella ja Tampereella päättyivät niukkoihin 3-2 tappioihin. Kun vielä kotiottelussa vuoden alussa tuli yllätystappio Porille kotona 2-3, oli jälleen putoamissarja edessä. Putoamissarjassa Pori osoittautui heittopussiksi häviten kaikki 6 otteluaan. Tiikereiden kannalta ratkaisevaksi muodostui kotiottelu Kiskoa vastaan. Jälleen pelattiin täydet viisi erää, mutta ratkaiseva viides erä meni Kiskolle 13-15.

Näin päättyi Tiikereiden ja Porin Pyrinnön samanaikaisesti alkanut taival lentopallon ylimmällä sarjatasolla. Tiikerit jatkoivat vielä ykkös- ja kakkossarjassa toistakymmentä vuotta ennen kuin seurasi kymmenen vuoden hiljainen aika ennen Tiikereiden uutta alkua 2008 ja paluuta liigaan 2011.


   
Lisää uutisia
Kokkolan Tiikerit
«  Kesäkuu   »
Ma Ti Ke To Pe La Su
123
45678910
11121314151617
18192021222324
252627282930
 
Palautelomake
Kategoriat